Tänään oli todellinen sähköpyörän keli. Lunta tiputteli eilisillan ja koko yön, joten aamulla oli kevyenliikenteen väyliä vielä auraamatta. Ja lunta satoi edelleen, kun lähdin lenkilleni. Ajoitus oli täydellinen, olinhan eilen ostanut pyöräilyyn sopivan tuulen- ja vedenpitävän asun. Koska lämpötila oli nollassa, suojainen lumi kerääntyi pukuun ja kasteli sen pinnalta. Valmistajan mukaan siis puku pitäisi olla vedenpitävä. Goretexia se ei ole, mutta jotain vastaavaa kalvoa siinä on käytetty. Vedenpitävyys testataan sitten vasta vesisateissa. En ole vielä tähän ikään tavannut ainoaakaan todella vedenpitävää asua. Jos vesi ei tule ulkopuolelta, se tulee sisäpuolelta hikenä. Pyöräillessä paras on väljä sadeviitta.
Pitää vielä hehkuttaa pyöräni renkaita. Niissä ei ole nastoja, mutta lumipöhryssä ne toimivat kerrassaan ihanasti. Edes auravalleja ylitettäessä ne eivät juurikaan menetä otettaan alustasta. Ehkä osansa on myös pitkällä akselivälillä varustetulla rungolla.
Levyjarrut ovat niin ikään ehdottoman hyvät hankalalla lumikelillä. Ei merkkiäkään häipymisestä. Sain satulankin lopulta säädettyä ja se pysyi säädöissään.
Intialaiset tuskin harrastavat avantouintia, mutta elämyksestä varmaan käy Gangesin kylmässä viemärivedessä kastautuminen. Eikä kastautuminen mitään vaan se jonotus. Eivät näköjään käytä uimapukua. Kylvyn parantavaa vaikutusta sopii epäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti