Joskus tuntuu siltä, että autojen seassa olisi helpompi ajaa kuin jalankulkijoiden. Tämä korostuu talvella, kun jarruttaminen ja väistäminen on kesäkeliä vaikeampaa. Sähköpyörä auttaa jossain määrin tähänkin pulmaan. Moottori pitää nimittäin toimiessaan pientä vinkunaa, jonka osa jalankulkijoista kuulee ja osaa varoa.
Sähköpyörällä kiihdyttäminen paikaltaan normaaliin ajovauhtiin käy rivakammin kuin tavallisella mankelilla.
Edellisessä pyörässäni oli jonkin aikaa liian kovat jarrupalat, jotka jarruttaessa vinkuivat hermoja raastavasti. Oli niistä kuitenkin se etu, että mummot pomppivat syrjään ketterästi. Levyjarrut eivät vingu, mutta pysäyttävät kyllä kevyesti ja tehokkaasti. Kelistä riippumatta. Milloinkahan polkupyörään tulee ensimmäiset lukkiutumattomat jarrut, tai luistonesto :).
Pitääpä vielä päätteeksi kehua pyöräni kädensioja. Kämmeneni ovat nimittäin aina olleet herkät puutumaan. Nämä uudet kädensijat on muotoiltu voimakkaasti soikeiksi (poikkileikkaukseltaan) siten, että kämmentä vasten on saatu leveä pinta. Tämä ilmeisesti vähentää painetta ja parantaa verenkiertoa sormissa. Toki ajoasennollakin on vaikutuksensa. Onhan se paljon pystympi kuin kilpapyörässä tai urheilullisessa maastopyörässä.
Lupasivat sääihmiset kiristyvää pakkasta. Ei kun karvahattu korville, villapaitaa takin alle ja menoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti