Loskaa ja räntää

Näillä keleillä pääosassa on vaatetus. Goretex- tai vastaava puku on verraton ja pyöräilylasit suojaavat silmiä vastatuuleen pyryssä ajettaessa. Hetken päästä tosin lasit ovat tukossa ja näkyvyys sen mukainen. Autojakin havainnoidaan enemmän kuulon perusteella. Varuillaan saa olla, koska sohjo on vesijään jälkeen pyöräilijän pahin vihollinen. (vai oliko se ketjupolttaja?)

Mitä raskaampi keli, sitä enemmän sähköavusteisesta pyörästä on iloa. Ystäviäkin saa, kun kanssapyöräilijät ihmettelevät pyörääni. Toistaiseksi en ole liikenteessä ainoaakaan sähköpyörää nähnyt. Postinkantajaa lukuunottamatta.

Vaihteista hieman. Pyörässäni on siis ketjuvaihteet (6v) ja vaihdevipua toimittaa oikean kädensijan tyvessä oleva kiekko, jota pyörittämällä vaihteita käskytetään. Totuin jo edellisessä pyörässäni vastaavaan systeemiin. Varsinkin vaikealla kelillä tuo ratkaisu on mainio. Otetta ei tarvitse milloinkaan hellittää. Ketjuvaihteet ovat luotettavat ja helposti itsekin säädettävissä ja huollettavissa. Vähän osaamista ne tietysti vaativat.

Terveisiä vaan kaupungin kunnossapito-osastolle, talkkareille, huoltomiehille ynnä muille. Hyvin olette työnne tehneet. Pyörätiet ovat aina pyryn jäljiltä vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa.