Kevään tuntua

Säätieteilijät ovat luvanneet ensi viikolle föhn- tuulta Norjasta ja viittä lämpöastetta. Saapa nähdä. Tänään oli jo kuitenkin varsin mukava pyöräilysää. Ei tarvinnut enää pyntätä määrättömästi vaatteita päälle. Sään lämpenemisen huomaa myös lisääntyvänä pp-liikenteenä. Varsin paljon kuului tiaisten laulun lisäksi ketjujen kitinää. Näyttävät monet ajavan pyörällä huoltamatta niin kauan kun se vähänkin pysyy kasassa. Sikäli sen ymmärtää, että ruosteista ja huonokuntoista pyörää ei varkaatkaan vie.

Intiassa ovat huomanneet, että pienemmät pommit kulkevat polkupyörälläkin. En viitsi jatkaa ajatuskulkua pommista ja akkupyörästä. Huh.

Olen miettinyt, millaista olisi ollut, jos minun lapsuusaikoinani olisi ollut sähköpyöriä. Kun täytin 15v, sain käytetyn apumoottorin polkupyörääni. Asensin sen tietenkin itse. Se oli ollut erään diagonissan käytössä ja merkiltään Viktoria. Kuutiotilavuutta en muista, mutta teho oli 1 hv. Sen avulla polkupyörä kulki nopeammin kuin moni mopo. Niin kauan kun kulki. Vaati nimittäin melko paljon varikkotunteja tuo laite, mutta sehän oli vaan hauskaa. Silloin.

Toisin on nyt. Vanhan miehen paksu maha täää. Aidan rakoon jäää.

Valitusta

Joskus tuntuu siltä, että autojen seassa olisi helpompi ajaa kuin jalankulkijoiden. Tämä korostuu talvella, kun jarruttaminen ja väistäminen on kesäkeliä vaikeampaa. Sähköpyörä auttaa jossain määrin tähänkin pulmaan. Moottori pitää nimittäin toimiessaan pientä vinkunaa, jonka osa jalankulkijoista kuulee ja osaa varoa.
Sähköpyörällä kiihdyttäminen paikaltaan normaaliin ajovauhtiin käy rivakammin kuin tavallisella mankelilla.

Edellisessä pyörässäni oli jonkin aikaa liian kovat jarrupalat, jotka jarruttaessa vinkuivat hermoja raastavasti. Oli niistä kuitenkin se etu, että mummot pomppivat syrjään ketterästi. Levyjarrut eivät vingu, mutta pysäyttävät kyllä kevyesti ja tehokkaasti. Kelistä riippumatta. Milloinkahan polkupyörään tulee ensimmäiset  lukkiutumattomat jarrut, tai luistonesto :).

Pitääpä vielä päätteeksi kehua pyöräni kädensioja. Kämmeneni ovat nimittäin aina olleet herkät puutumaan. Nämä uudet kädensijat on muotoiltu voimakkaasti soikeiksi (poikkileikkaukseltaan) siten, että kämmentä vasten on saatu leveä pinta. Tämä ilmeisesti vähentää painetta ja parantaa verenkiertoa sormissa. Toki ajoasennollakin on vaikutuksensa. Onhan se paljon pystympi kuin kilpapyörässä tai urheilullisessa maastopyörässä.

Lupasivat sääihmiset kiristyvää pakkasta. Ei kun karvahattu korville, villapaitaa takin alle ja menoksi.

Hyviä pyöräilyilmoja

Pyörän ja pyöräilyn suhteen ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Pyörä siis pelittää mainiosti ja kelit ovat jo pitkään olleet pilvipoutaisia, lauhoja ja vähätuulisia. Mikäs sen parempaa kun vielä kevättä kohti mennään. Kävin eräänä päivänä kaupungilla ja jätin akun tarkoituksella matkasta. Koko matkan tuntui siltä, että jarrut laahasivat päällä. Kyllä akun antamaan apuun tottuu äkkiä.

Pyöräni säilytyspaikka on vähän ikävässä paikassa talon kellarissa, jonne on noustava ja laskeuduttava jyrkkiä portaita, jossa ei ole minkäänlaista ramppia. Hiukan työläältä on alkanut vaikuttaa jokapäiväinen pyörän rahtaaminen sieltä. Toisaalta en ole raskinut jättää uutta pyörää sään armoille pyörätelineeseen. Kunhan kevät tulee ja lumet sulaa, teen kyllä niin.

Kovasti odotan, että pääsen tekemään pidempiä lenkkejä. Toisaalta kaupunkikulkuneuvona sähköpyörä on kerrassaan mainio. Talvellakin, vaikka on lumiesteitä ja liukasta. Satula kannattaa laskea vähän alemmas normaalista korkeudesta.

Kaukolämpöputket sulattavat paikoin väylät paljaaksi lumesta. Luulisi, että pämmönhukka tuntuisi käyttäjien kukkarossa ja varmaan tuntuukin.

Loskaa ja räntää

Näillä keleillä pääosassa on vaatetus. Goretex- tai vastaava puku on verraton ja pyöräilylasit suojaavat silmiä vastatuuleen pyryssä ajettaessa. Hetken päästä tosin lasit ovat tukossa ja näkyvyys sen mukainen. Autojakin havainnoidaan enemmän kuulon perusteella. Varuillaan saa olla, koska sohjo on vesijään jälkeen pyöräilijän pahin vihollinen. (vai oliko se ketjupolttaja?)

Mitä raskaampi keli, sitä enemmän sähköavusteisesta pyörästä on iloa. Ystäviäkin saa, kun kanssapyöräilijät ihmettelevät pyörääni. Toistaiseksi en ole liikenteessä ainoaakaan sähköpyörää nähnyt. Postinkantajaa lukuunottamatta.

Vaihteista hieman. Pyörässäni on siis ketjuvaihteet (6v) ja vaihdevipua toimittaa oikean kädensijan tyvessä oleva kiekko, jota pyörittämällä vaihteita käskytetään. Totuin jo edellisessä pyörässäni vastaavaan systeemiin. Varsinkin vaikealla kelillä tuo ratkaisu on mainio. Otetta ei tarvitse milloinkaan hellittää. Ketjuvaihteet ovat luotettavat ja helposti itsekin säädettävissä ja huollettavissa. Vähän osaamista ne tietysti vaativat.

Terveisiä vaan kaupungin kunnossapito-osastolle, talkkareille, huoltomiehille ynnä muille. Hyvin olette työnne tehneet. Pyörätiet ovat aina pyryn jäljiltä vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa.

Lisää lunta

Tänään oli jos mahdollista vieläkin pöperöisempi keli kuin eilen. Lumivalleja sai varoa tosissaan ja sohjoakin löytyi. Olen entistä vakuuttuneempi, että sähköpyörä on mainio peli Suomen talveen. Akun kesto on tietenkin kysymysmerkki. Moottorin pitää sijaita keskiössä tai takapyörässä. Etuveto tuskin sopii talviajoon. En tosin ole etuvetoista kokeillut.

Yllättävän yleistä polkupyörän talvikäyttö on ja suurin osa käyttäjistä ajaa tavallisilla peruspyörillä ilman nastarenkaita. Paljon on joukossa senioreitakin. Naiset näyttävät olevan enemmistönä. Perheen ainoa auto on tietenkin miehellä.

Pitää erikseen kehua pyöräni satulaa. Moitin sitä ensin, kunnes löysin oikeat säädöt. Satulani on geelitäytteinen ja kaksinkertaisella jousimekanismilla varustettu. Satulaputkessa on kierrejousi ja satulan päällistä kannattelee jonkinlaiset kumipallukkajouset. Joka tapauksessa: varsin takapuoliystävälliseltä istuin vaikuttaa. Tosin todellinen testi tapahtuu vasta pitkillä lenkeillä ilmojen lämmettyä.

Paavi otti loparit. Ei se tosin maallistuneessa Suomessa tee kesää jos ei talveakaan.

Sähköpyörä special

Tänään oli todellinen sähköpyörän keli. Lunta tiputteli eilisillan ja koko yön, joten aamulla oli kevyenliikenteen väyliä vielä auraamatta. Ja lunta satoi edelleen, kun lähdin lenkilleni. Ajoitus oli täydellinen, olinhan eilen ostanut pyöräilyyn sopivan tuulen- ja vedenpitävän asun. Koska lämpötila oli nollassa, suojainen lumi kerääntyi pukuun ja kasteli sen pinnalta. Valmistajan mukaan siis puku pitäisi olla vedenpitävä. Goretexia se ei ole, mutta jotain vastaavaa kalvoa siinä on käytetty. Vedenpitävyys testataan sitten vasta vesisateissa. En ole vielä tähän ikään tavannut ainoaakaan todella vedenpitävää asua. Jos vesi ei tule ulkopuolelta, se tulee sisäpuolelta hikenä. Pyöräillessä paras on väljä sadeviitta.

Pitää vielä hehkuttaa pyöräni renkaita. Niissä ei ole nastoja, mutta lumipöhryssä ne toimivat kerrassaan ihanasti. Edes auravalleja ylitettäessä ne eivät juurikaan menetä otettaan alustasta. Ehkä osansa on myös pitkällä akselivälillä varustetulla rungolla.
Levyjarrut ovat niin ikään ehdottoman hyvät hankalalla lumikelillä. Ei merkkiäkään häipymisestä. Sain satulankin lopulta säädettyä ja se pysyi säädöissään.

Intialaiset tuskin harrastavat avantouintia, mutta elämyksestä varmaan käy Gangesin kylmässä viemärivedessä kastautuminen. Eikä kastautuminen mitään vaan se jonotus. Eivät näköjään käytä uimapukua. Kylvyn parantavaa vaikutusta sopii epäillä.

Liukasta ja lumisadetta

Eipä pitänyt satulani kiristys. Vika näyttää olevan rakenteellinen. Vaikka ongelma tuntuu vähäpätöiseltä , niin mahdollinen rakenteen murtuminen aiheuttaisi vakavan vaaratilanteen. Satula on kiinni satulaputkessa yhdellä pultilla.

Tänään keli oli hankala: epätasaisen jään päällä hitunen lunta. Vaikka varsinaiset pyörätiet ovatkin hyvin sannoitettuja, niin jossain vaiheessa joutuu aina ajamaan myös ajotiellä, jonka auton renkaat ovat hioneet liukkaiksi. Voi vaan kuvitella, miten liukkaita kadut ja tiet olisivat, jos nastarenkaat kiellettäisiin.

Olen teini-ikäisenä jakanut postia, joten osaan hyvin kuvitella miten hieno keksintö sähköpyörä on postinkantajalle. 60- luvulla posti kulki polkupyörällä satoi tai paistoi. Asun sattumoisin postin vieressä, joten näen postinkantajia päivittäin. Hienot sähköpyörät ja niissä nastarenkaat heillä on ja suon sen heille kernaasti. Valitettavasti meidänkin postimme muuttuu asiamiespostiksi. Kehitys kehittyy mutta ei aina toivottuun suuntaan.

Pikku vikaa

Ostin tänään pumpun. Eihän pyörä ihan tällaista laitetta kaipaa, mutta painemittarilla varustettuna sillä voinee säätää myös auton renkaiden ilmanpainetta. Polkupyörätukku, 39 eur.

 Tuleehan ehkä sitten pidettyä parempi huoli ilmanpaineista. Kun kaupungilla ajelee, näkee yllättävän usein pyörä, jossa takarengas on melkein tyhjä. Polkija on usein nuori mies. Taitaa isäpappa ostella sitten renkaita?

Ajelin eilen ja tänään pikku lenkkejä. Hyötyliikuntaa nääs. Alan olla sinut pyöräni kanssa. Satulan kanssa on hiukan ongelmia. Se nimittäin ei tahdo pysyä säädöissään vaan luistaa taka-asentoon ja alkaa kolista. Pelkään, että jonkin kuopan jälkeen huomaan istuvani pelkän putken nokassa. Käänsin kiinnityksen 180 astetta. Saa nähdä, auttaako se. Satula on sinänsä varsin hyvän tuntuinen. Tosin vasta pitkällä matkalla sen toimivuus punnitaan.

Olen myös viritellyt muovikorin tarakalle. Se pysyy paikoillaan vakiona olevan nipistimen avulla. Tällaiseen pyörään ei oikein eteen ohjaustankoon asennettava kori sovi, koskapa vaijereita ja johtoja on ylen määrin. Niitä ei kannata väkivalloin taivutella. Voipi alkaa jarrut jumittamaan tai sähkön kulku katketa.

Kesällä tulee varmaan hankittavaksi kunnon sivulaukut, mutta näin ostosmatkoilla selviää ilmankin. Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari, sanottiin ennen. Nykyään vaarilla on sähköavusteinen pyörä,  eikä vaarikaan ole niin kovin ketterä.

Lisää ominaisuuksia

Pyrkijä sähköpyörän esite (netissä) on varsin vaatimaton, eikä sisällä kaikkia ominaisuuksia. Pikku hiljaa niitä tulee vastaan käyttötilanteissa. Kun pyörää korjattiin ilmeni, että jarrukahvoissa on myös virtakytkimet. Tietenkin on, ilman niitä ajo saattaisi olla vaarallista. Esite ei vaan kerro niistä mitään. Huomasin pian, miten ominaisuutta voi käyttää. Jos haluaa katkaista sähkövedon nopeasti, voi painaa jarrukahvaa kevyesti, jolloin veto katkeaa mutta jarrutus ei ala. Tämä on hyvin käyttökelpoinen ominaisuus kaupunkiajossa.

Satulaa säätäessäni huomasin, että putkessa on jousi. Satula siis joustaa painon alla. Pyörässähän on jousitus edessä mutta ei takana. Satulan istuinosan alla on myös jouset. Ne eivät ole perinteiset kierrejouset vaan jonkinlaiset kumipallot. Mieleen nousee vanha Mini (auto), jossa ensin oli nestejousitus ja myöhemmin kumijouset.
Sähköpyörän satula voi ainakin kaupunkiajossa olla tavallista matalammalla. Tämä parantaa tasapainoa ja helpottaa pysähtelyä liikennevaloissa ja suojateillä.

Ajaminen sähköpyörällä on vähän erilaista kuin tavallisella mankellilla. Jos taas käytän autovertausta, niin ajo on vähän kuin kaksitahtisella Saab 95:llä. Toivottavasti muistin mallinumeron oikein. Joka tapauksessa vanhassa "kajakkikaksikossa" oli vapaakytkin, joten ensin otettiin vauhtia ja sitten köröteltiin hetken matkaa "isännän vaihteella". Polkupyörässähän vapaakytkin on ollut aikojen alusta vakiona (pl. nämä isopyöräiset).

Akulla pitäisi esitteen mukaan päästä jopa 80 km/lataus, mutta ainakin pakkaskelillä tuo on toiveajattelua ja totuus lienee alle 40 km. Kaupunkiajossa tuo riittää mainiosti, mutta akun käyttöikää talviajo kyllä varmasti laskee. Akkutekniikka on nopeasti kehittyvä ala ja pyöräni Litium ioni akkukaan ei ole aivan viimeistä tekniikkaa.

Hyvä kiihtyvyys on ehkä ensimmäinen ja merkittävin tunne sähköpyörällä ajellessa. Pyöräteiden liikennevaloissa ruuhka-aikaan saa varoa edellä pyöräilijöitä, jotka tulevat kiihdytysvaiheessa yllättäen perä edellä vastaan. Liikaa intoa pitää välillä tietoisesti hillitä, jotta ei herätä kanssapyöräilijöitten agressioita. "Sähköpyörä lähtee kuin hauki kaislikosta".

Vaikka säädin etujouset mahdollisimman pehmeiksi, on haarukka pakkasessa aivan yksipuinen. Seuraavaksi siis säädin eturenkaan painetta. Rengaskoko on suuri (valitettavasti en muista kokoa), joten se sallii melko alhaisenkin paineen. Pyörän käytös muuttui oleellisesti rauhallisemmaksi, kun eturengas lakkasi nypyttämästä jokaisessa pikku kuopassa. Samalla pito parani merkittävästi liukkaalla ja lumessa.

Odottelen auringon kaaren kohoamista ja kelien lämpenemistä, jotta voi ruveta tekemään pidempiä lenkkejä sähköpyörälläni. Talitiaiset ovat jo ruvenneet laulamaan lupaavasti ennustaen kevään tuloa. Luin äsken hiuksia nostattavan jutun tappajatiaisista, jotka kuulemma vainoavat lintulaudoilla pienempiä lintuja.

Pitkä on taival ja kivinen tie...

Tilaamani pyörä tuli tammikuun puolivälissä ja kerkisin kokeilemaan sitä kaupunkiajossa viikon verran. Kohta huomasin, että veto oli omituisen nykivää ja välillä veto katosi pitkäksi aikaa kokonaan. Soitto maahantuojalle selvitti lähimmän takuukorjaamon, joka aloitti sähköosien tutkimisen. Ensin vaihdettiin ns. älyboxi, joka toimenpide ei tuonut helpotusta vikatilanteeseen. Kun muut sähköhärpäkkeet oli tutkittu, tilattiin uusi takapyörä moottoreineen kaikkineen. Takapyörä osoittautui väärän levyiseksi ja taas odoteltiin muutama päivä. Uusi takapyörä oli sopiva ja pyörä alkoi taas toimia. Korjauksessa tärvääntyi reilu viikko.

Sähköpyörä on talvikäytössä hyvä ja huono. Huono siitä tunnetusta syystä, että akkutekniikka suuresta kehityksestään huolimatta, ei selviä pakkasesta kunnialla. Akun luvatusta kapasiteetista saa vähentää puolet pois.
Pakkanen jäykistää polkupyörän laakerit ja aiheuttaa paljon ylimääräistä vastusta. Sähkömoottori kiskoo tehokkaasti pakkasessa ja lumessa auttaen polkijaa ainakin niin kauan kuin akku hyytyy.

Pyrkijä sähköpyörä on hyvä vaihtoehto talvipyöräilyyn. Siinä on mainiot renkaat ja jarrut, rakenne on tukeva ja ajo-ominaisuudet vakaat.

Hankintapäätös ja tekniikkaa

Tuntematon pitkäkyntinen käynnisti prosessin viime syksynä kähveltäessään vanhan maastopyöräni. Olihan se jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta edelleen toimiva laite. Sitä paitsi siinä oli aivan uudet renkaat. Toivottavasti uusi omistaja on tyytyväinen hankintaansa.

Mutta polkupyörän tarvitsin: se tuli ajan mittaan selväksi. Luin netistä jutun sähköpyöristä ja olin myyty. Vaihtoehtoja oli useita, eikä valinta ollut helppo. Tosin vuosien mittaan kertynyt elopainoni oli yksi selkeä karsimisperuste. Pyrkijä lupaa rungolle 125 kg kantavuuden. Se on paljon se. Käytännössä alumiininen runko on kyllä vakuuttavan näköinen. Kääntöpuolella on iso paino; 33 kg. Ensimmäiset mopot taisivat olla vain hiukan raskaampia.

Niin, valintani oli siis Pyrkijä sähköpyörä. Tarkkaan ottaen laite on siis sähköavusteinen polkupyörä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että sähkömoottori vetää vaan poljettaessa. Sähkömoposta ei siis ole kyse. Em. rungon kantavuuden lisäksi kyseisen merkin hyviä puolia oli hyvä varustelu. Halusin kunnollisen jokakelin pyörän, jolloin varustelistaan kuuluu mm. lokasuojat, levyjarrut, valolaitteet ja tarakka. Halusin myös ketjuvaihteet (kuusi vaihdetta), koska olen niitä aina käyttänyt ja hyväksi havainnut.

Renkaiden laatu on tärkeä ajatellen talvipyöräilyä. Ostin pyörän netistä, joten asia selvisi vasta pyörän tultua perille. Pyrkijässäni on mainiot renkaat talvikäyttöä ajatellen, vaikkakaan niissä ei ole nastoja. Aika näyttää, pitääkö kesäksi vaihtaa toiset renkaat alle. Kuten kuvista näkyy, lokasuojat ovat kunnolliset kokonsa ja materiaalinsa suhteen. Painoa tosin niistä kertyy.

Levyjarrut edessä ja takana. Levyjarru voittaa vannejarrun ainakin lumi- ja vesikelillä.

Moottori voi olla etupyörässä, keskiössä tai takapyörässä. Tässä tapauksessa mottori on takana. En tiedä vielä, mikä noista vaihtoehdoista on paras. Aika näyttää.

Akun sijainti vaihtelee eri pyöräratkaisuissa. Siitä voi päätellä, onko pyörän runko suunniteltu sähköpyörää varten. Jos akku on tavaratelineellä, runko saattaa olla tavallisen pyörän joka on vaan muutettu sähköavusteiseksi. Pyrkijässä akku on satulaputken takana. Paikka on muuten hyvä, mutta akkua irroitettaessa on satula irroitettava ensin. Satulan irroittaminen tosin käy helposti. Akussa on virta-avain, jolla käynnistetään moottori ja lukitaan akku telineeseensä. Akun kannessa on nappi, jota painamalla näkee varaustason. Akku on tyypiltään Litium Ioni, kapasiteetti on 10 kWh ja jännite 36 V. Laturi sisältyy luonnollisesti kauppaan.

Lukkojen laadussa ei kannata säästellä. Kun pyörää säilyttää pidemmän aikaa, on hyvä lukita molemmat pyörät runkoon ja koko komeus vielä pyörätelineeseen tai vastaavaan. Kuvan lukko maksoi 70 e, mutta on sitten lähes järein mahdollinen. Vakuutusasiat kannattaa silti huolehtia kuntoon.

Tässä lyhyesti pyöräni teknisiä ominaisuuksia. Aika näyttää, oliko valinta oikeaan osunut.